Sape­li mää­ri­tel­lään useas­ti yhden käden yksi­te­räi­sek­si mie­kak­si, jol­la sekä pis­te­tään että lei­ka­taan. Sape­lin terä on yleen­sä käy­rä ja mie­kas­sa on sape­li­kah­va. Sape­lin käy­tös­tä löy­tyy usei­ta oppai­ta, jot­ka käsit­te­le­vät sape­lia sekä jalan että rat­sul­la, soti­las- ja sivii­li­käy­tös­sä, kuten sape­lin käyt­töä tais­te­lu­ken­täl­lä, kak­sin­tais­te­luis­sa sekä urhei­lu­na.

Sape­li oli laa­jas­ti soti­lai­den käy­tös­sä 1800-luvun alus­ta 1900-luvun alkuun, mut­ta sape­lia on käy­tet­ty tätä aiem­min­kin. Suo­men His­to­rial­li­sen Miek­kai­lun Seu­ran sape­lio­pe­tus perus­tuu Char­les Rowort­hinn teok­seen The art of defence on foot with broad sword and sabre, joka jul­kais­tiin vuon­na 1804.

.

Rowort­hin lisäk­si käy­täm­me läh­tee­nä myös mui­ta sape­liop­pai­ta, jot­ka käsit­te­le­vät esi­mer­kik­si myö­hem­pää brit­ti­läi­siä soti­las­sa­pe­lia ja ita­lia­lais­ta kak­sin­tais­te­lusa­pe­lia.

Meil­lä voit oppia käyt­tä­mään tätä 1800-luvun soti­laan työ­ka­lua.