MIEKKA JA KILPI

Miek­kai­lu mie­kal­la ja kupu­ral­la on yksi kaik­kein pisim­pään käy­tet­ty­jä kes­kiai­kai­sia miek­kai­lu­tyy­le­jä. Yhden käden lyö­mä­miek­ka (myös rita­ri­mie­kak­si kut­sut­tu) ja kupu­ra oli toden­nä­köi­ses­ti kaik­kein ylei­sin kes­kiai­ka­na kan­net­tu aseyh­dis­tel­mä niin sivii­lien, kuin soti­lai­den­kin kes­kuu­des­sa ja oli käy­tös­sä aina­kin 1100-luvul­ta pit­käl­le 1500-luvul­le. 

His­to­rial­lis­ten läh­tei­den mukaan miek­kaa ja kupu­raa käy­tet­tiin oikeu­del­li­sis­sa kak­sin­tais­te­luis­sa, lait­to­mis­sa katu­tap­pe­luis­sa ja soti­lai­den, kuten kuu­lui­sien englan­ti­lais­ten pit­kä­jousi­mie­hien, sivua­see­na. Miek­kai­lu mie­kal­la ja kupu­ral­la oli myös ylei­nen har­ras­tus ja lukui­sat miek­kai­lu­kou­lut opet­ti­vat näi­den asei­den käyt­töä. Yhteen aikaan Lon­toos­sa miek­kai­lu­har­joit­te­lu mie­kal­la ja kupu­ral­la, sekä tai­to­jen tes­taa­mi­nen toi­sia miek­kai­li­joi­ta vas­taan, oli niin yleis­tä nuor­ten mies­ten kes­kuu­des­sa, että kunin­gas rajoit­ti miek­kai­lu­kou­lu­jen mää­rää ja sää­ti lake­ja rajoit­taak­seen näi­den ”swash­buckle­reik­si” kut­sut­tu­jen miek­kai­li­joi­den kes­ki­näi­siä tais­te­lui­ta.

I.33 / 01-00033
Manusc­ript illustra­tion of two men fencing with sword and buckler. From the ‘Tower Fecht­buch’. Ger­man, late 13th cen­tu­ry
Copy­right: The Board of Trus­tees of the Armou­ries
Roy­al Armou­ries Museum, Leeds LS10 1LT
Digi­tal Pho­to­graph Di 2005-246
Has­selblad 555ELD / Imacon digi­tal back

Yhden käden lyö­mä­miek­ka on moni­käyt­töi­nen ja nopea ase, jon­ka 60 - 80 cm pit­kä terä sopii yhtä hyvin niin leik­kaa­mi­seen, kuin pis­tä­mi­seen­kin. Miek­ka pai­naa noin 1 kg. Kupu­ra on pie­ni­ko­koi­nen, nyr­kis­sä pidel­tä­vä kil­pi jon­ka tyy­pil­li­nen läpi­mit­ta on 20 - 40 cm ja pai­no alle 1 kg. His­to­rial­li­set kupu­ra­kil­vet teh­tiin joko koko­naan teräk­ses­tä tai puus­ta ja nahas­ta metal­li­sel­la kupu­ral­la.

 Mei­dän kou­lum­me tär­kein läh­de miek­ka ja kupu­ra­miek­kai­lus­sa on Roy­al Armou­ries käsi­kir­joi­tus nume­ro I.33. Tämä käsi­kir­joi­tus, joka on kir­joi­tet­tu Fran­kias­sa vuo­sien 1275 ja 1320 välil­lä, on var­hai­sin löy­det­ty miek­kai­luo­pas Euroo­pas­sa ja yksi van­him­mis­ta aseel­lis­ta tais­te­lua käsit­te­le­vä opas koko maa­il­mas­sa. Läh­teen kir­joit­ta­ja on tun­te­ma­ton kir­kon­mies, joka tun­ne­taan Pap­pi­na ja oppaas­sa hänet näy­te­tään opet­ta­mas­sa oppi­lai­taan, suo­jat­te­jaan ja muo­dik­kaas­ti pukeu­tu­nut­ta nais­ta nimel­tä Wal­pur­gis. Käsi­kir­joi­tus kuvaa ainut­laa­tuis­ta pans­sa­roi­ma­ton­ta tais­te­lu­ta­paa täl­lä kieh­to­val­la aseyh­dis­tel­mäl­lä ja sen moni­puo­li­nen tek­niik­ka­va­li­koi­ma sisäl­tää kuo­let­ta­vien pis­to­jen ja leik­kaa­mi­sen lisäk­si lyön­te­jä kupu­ral­la,

I.33 / 01-00033
Manusc­ript illustra­tion of two men fencing with sword and buckler. From the ‘Tower Fecht­buch’. Ger­man, late 13th cen­tu­ry
Copy­right: The Board of Trus­tees of the Armou­ries
Roy­al Armou­ries Museum, Leeds LS10 1LT
Digi­tal Pho­to­graph Di 2005-289
Has­selblad 555ELD / Imacon digi­tal back

aseis­ta­rii­sun­to­ja ja pai­nia.

 Mui­ta mie­kan ja kupu­ran läh­tei­tä 1300- ja 1400-luvuil­ta, kuten Andrei Lig­nitze­rin har­joi­tuk­sia Danzig fecht­buc­his­ta (1452) ja Hans Tal­hof­fe­rin tek­nii­koi­ta hänen kir­joi­tuk­sis­taan vuo­sil­ta 1443, 1459 ja 1467 käy­te­tään pää­asial­li­sen läh­teen lisäk­si